Valokuitukaapeleiden nimeäminen yhdenmukaistettiin

Valokuitukaapeleita on myyty Suomessa ja SLO:lla noin 20 vuotta ja osa tänään myytävistä nimikkeistä on yhtä vanhoja. Tänä aikana kaapeleiden standardit ovat muuttuneet ja STK-liiton tai sähkönumeroiden nimeämissäännöt ovat myös muuttuneet useasti.

Kaksi vuotta sitten päätettiin esimerkiksi, että kaikki valokaapelit ovat yleisnimeltään Valokuitukaapeleita. Vanhoja nimirakenteita on jäänyt kaikkiin tietokantoihin ja uusiakin avataan virheellisillä nimillä sähkönumeroihin.

Nimeämisen periaatteet

Periaate on, että tuotteen nimi muodostuu SLO:lla sähkönumerosta ja sen perään tulevasta teknisestä nimestä. Seuraava näkyvä nimi muodostuu yleisnimestä, joka ei kuitenkaan riitä tuotteen erottamiseen toisista. Molemmat nimet voivat olla 40 merkkiä pitkiä. Numeron avaajan pitää olla siis tarkkana siitä, miten kirjoittaa teknisen nimen. Valitettavasti kuitenkin myös yleisnimiä on avattu väärin.

Suomessa oli käytössä aikoinaan nimistandardi valokuiduille, joissa monimuotokuituja nimettiin GK ja GI, sekä näiden perässä oleva päällysteen halkaisija T tai L. Nämä merkinnät on nyt poistettu SLO:n tuotenimistä ja käytössä on kategoriasta kertova OM1…OM5 merkintä. Kuidun päällysteen ulkohalkaisijaa ei enää kerrota. Yksimuotokuidusta käytetään kuitenkin Suomessa yleisesti lyhennettä SM, eikä OS2.

Halogeenittomuustieto löytyy nimen lopusta

Teknisessä nimessä on kaapelin tyypin jälkeen kerrottu CPR-luokka muodossa esim. Cca.

0202461 FTMSU-HF 4xSM+4xOM3 Cca

Sisä- vai ulkokäyttöön?

Valokuitukaapelinimen perässä ilmoitetaan asennuspaikka esim. Valokuitukaapeli sisä/ulko ja koska tekniseen nimeen ei aina mahdu kaapelin pakkauskoko niin SLO:lla se merkitään yleisnimen lopuksi esim. Valokuitukaapeli sisä/ulko L500.