EU:n ekosuunnitteluasetus on tärkeä askel kasvihuonekaasujen vähentämisessä ja energiankulutuksen vähentämisessä. Se ei ole suositus vaan määräys, joka koskee niin valmistajia kuin urakoitsijoitakin.
Kaikkien toimijoiden saaminen mukaan tärkeää
Euroopan parlamentin ja neuvoston energiaan liittyvien tuotteiden suunnittelua koskeva direktiivi 2009/125/EU tuli voimaan tammikuussa 2018 ja se tunnetaan Suomessa ecodesign- tai ekosuunnitteludirektiivinä. Se koskee paikallisia kotitalouksiin tarkoitettuja tilalämmittimiä, lattialämmitystä sekä niiden ohjauslaitteita. Asetuksen myötä urakoitsijalle, maahantuojalle ja valmistajalle tulee uusia velvollisuuksia. Mikäli tuote ei täytä sille asetettuja vaatimuksia, sitä ei saa myydä eikä käyttää EU-alueella.
Nyt, lähes kahden vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta voisi olettaa, että määräysten noudattaminen olisi jo normi. Mutta valitettavasti näin ei ole, vaan tietoisuus vaatimuksista ei edelleenkään ole tarpeeksi kattava. Suuri haaste onkin edelleen saada kaikki eri toimijat markkinalla toimimaan sen mukaisesti.
Kasvihuonepäästöt ja energiansäästö
Poliitikothan eivät suunnittele järjestelmiä, mutta he määrittelevät niille tavoitteet. EU:n ecodesign-direktiivi koskee myös sähkölämmitystä, koska niiden energiankulutuksen säätelyn avulla pystystään merkittävästi vähentämään kasvihuonepäästöjä. Kuluttajille tarjottavien tuotteiden tulee sisältää tarpeeksi energiansäästöominaisuuksia, jotta tuotteiden ympäristövaikutukset vähenevät ja niiden energiatehokkuus paranee. Kuluttajan kannalta kyseessä on myös selkeä kustannussäästö.
Urakoitsijalle voi syntyä valmistajan vastuu
Lämmityslaitteet, kuten muutkin sähkölaitteet tulee asentaa aina valmistajan ohjeiden mukaisesti. Jos tuote itsessään on ecodesign määräyksen mukainen, niin silloin vastuut ovat selkeitä. Sähköurakoitsija asentaa tuotteen ja vastaa asennuksestaan sekä valmistaja vastaa tuotteestaan.
Jos taas tuote ei itsessään täytä ecodesignin vaatimuksia eikä huonossa tapauksessa valmistaja ole edes ohjeistanut yksityiskohtaisesti, miten heidän tuotteestaan tehdään ecodesigning mukainen, silloin urakoitsija joutuu rakentamaan ecodesignin mukaisen lämmitysjärjestelmän työmaalla ja hänestä tulee järjestelmän valmistaja. Siitä seuraa myös normaalit valmistajan vastuut. Sama asetelma syntyy, jos valmistaja on ohjeistanut tarkasti mistä komponenteista heidän ecodesignin mukainen järjestelmä koostuu, mutta asennuksessa jätetään asentamatta jokin oleellinen komponentti, esimerkiksi keskusyksikkö joka vasta mahdollistaa energiansäästöominaisuudet. Tällöin järjestelmä ei ole ecodesignin mukainen ja urakoitsija vastaa valmistajana rakentamastaan järjestelmästä.
Tieto valmistajan vastuusta ei ole kuitenkaan vielä saavuttanut kaikkia urakoitsijoita. Edelleen on kohteita, joissa toteutus tapahtuu vanhasta muistista ja vanhoilla tuotteilla, jotka eivät täytä vaatimuksia. Kaikki valmistajat eivät myöskään ole tehneet kunnon ohjeistuksia, miten näiden tuotteiden avulla tehdään ecodesign-vaatimukset täyttävä järjestelmä.
Korjauksen yhteydessä vanhat tuotteet on päivitettävä. Suomessa on paljon käytössä olevia sähkölämmitystuotteita, jotka eivät täytä uuden direktiivin vaatimuksia. Kun tällainen vanha tuote menee rikki ja se vaihdetaan, uuden asennettavan tuotteen on tietysti oltava nykyisen lainsäädännön mukainen.
Direktiivi päivitetään vuonna 2022
Tietoisuutemme ympäristömme tilasta on kasvanut huomattavasti viime vuosina ja ympäristönsuojeluun liittyvästä lainsäädännöstä on tullut oleellinen osa yhteiskuntaamme. Autoilun energiankulutusta ja päästöjä on vähennetty huomattavasti asettamalla tiukempia määräyksiä polttomoottoreissa olevasta tekniikasta. Myös rakennusten energian kulutus on vähentynyt kasvaneiden eristysvaatimusten myötä. Ledivalaistus on yleistynyt ja nyt ecodesign direktiivin myötä sähkölämmityskin on otettu mukaan ympäristöön liittyvään lainsäädäntöön. Tällä hetkellä kerätäänkin kokemuksista määräysten toteutumisesta ja niitä täydennetään vuonna 2022 voimaan tulevassa uudistetussa ecodesign-direktiivissä.