Mikrokanavien käyttö on yleistynyt valokuituverkon rakentamisessa viime vuosina paljon, ja tällä hetkellä Suomessa rakennetaankin enemmän mikrokanavaverkkoja kuin perinteistä maakaapelilla rakennettavaa valokuituverkkoa.

Mikrokanavaverkon suunnittelu poikkeaa perinteisemmän maakaapeliverkon suunnittelusta muutamilta osilta. Vaikuttavia asioita ovat käytettävä teknologia, eli käytetäänkö verkkoa Point-to-Point tekniikalla vai PON-tekniikalla, vai molemmilla. Tekniikka vaikuttaa siis kuitumäärään ja osittain määrittää myös käytettäviä putkikokoja ja määriä. Tulevaisuuden tarpeiden huomioiminen on tärkeää, minkä verran putkia jätetään tyhjäksi varalle. Lisäksi suurimmassa roolissa ovat fysikaaliset ilmiöt, eli kuinka pitkälle kaapeleita voidaan puhaltaa.

Mitä mikrokanavat oikein ovat?

Yleensä mikrokanavilla tarkoitetaan ulkohalkaisijaltaan maksimissaan 20 mm muovisia putkia, joihin asennetaan mikrokaapeleita puhaltamalla. Kanavat ovat pääsääntöisesti valmistettu HDPE-muovista ja niiden sisäpinnalla on kitkaa pienentävä päällyste.

Mikrokanavaverkon rakentaminen voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen:

  • Ensin asennettaan mikrokanavat maahan
  • Sen jälkeen puhalletaan kaapelit putkeen
  • Ja viimeisessä vaiheessa tehdään kuitutyöt

Mikrokanavaverkon suunnittelu

Mikrokanavaverkon suunnittelussa suositellut putkikoot ovat runkoverkoissa 14/10 mm ja tilaajaverkoissa 7/3,5 mm. 14/10 mm mikrokanavaan saadaan puhallettua maksimissaan 288-kuituisia mikrokaapeleita. Suunnittelussa tulee siis ottaa runkoverkoissa huomioon kuitumäärä, paljonko koko alueen kuitumäärä tarve on. Tämän mukaan laiteasemalta suunnitellaan putkiniput. Yleisimmät 14/10 mm putkinippukoot ovat 2×14/10, 4×14/10 ja 7×14/10. Esimerkiksi 4×14/10 mm putkinippuun saadaan siis jo puhallettua yli 1000 kuitua. Runkoverkon suunnittelussa kannattaa jättää vähintään yksi 14/10 mm tyhjäksi. Tällöin tulevaisuuden tarpeisiin on varauduttu jo hyvin.

Tilaajaverkon suunnittelussa on tärkeää huomioida kaikki kiinteistöt ja mahdolliset tyhjät tontit. On siis hyvä käyttää suunnitteluvaiheessa tonttirajoja, jossa nähdään kaikki mahdolliset kuitua tarvitsevat talot ja kiinteistöt. Kullekin tontille varataan siis 7/3,5 mm putki jakokaapilta, johon tulevaisuudessa on mahdollisuus puhaltaa tarvittava kuitumäärä. Putkinipun koko määräytyy aina kadun varrella olevien kiinteistöjen / tonttien määrän mukaan. Suositeltuja ja yleisimpiä putkinippuja ovat 7×7/3,5 mm ja 12×7/3,5 mm. Projektin hallinnan kannalta on helppoa, kun käytetään vain kahta erikokoista putkinippua. 7/3,5 mm putkeen voidaan maksimissana puhaltaa 24-kuituinen mikrokaapeli.

Suunnittelun lähtökohtana on pidettävä, että putket kattavat koko alueen ja mahdolliset laajentumiset tulevaisuudessa.

Jakokaappien sijoittelussa on tärkeää ottaa huomioon puhallusmatkat

Puhallusmatkaan vaikuttaa muutama asia, jotka on hyvä tiedostaa jo suunnitteluvaiheessa. Ensimmäinen ja tärkein asia on mikrokanavaputkien asentaminen. Mikrokanavat tulee asentaa sekä vertikaalisesti että horisontaalisesti mahdollisimman suoraan. Tällöin puhallettavalla kaapelilla on mikrokanavaputkessa mahdollisimman vähän kitkaa. Toiseksi, pakolliset mutkat tulee asentaa mahdollisimman laajoiksi ja tasaisiksi kaariksi, jotta mutkan aiheuttama kitka olisi mahdollisimman pieni. Tällaisia mutkia ovat esimerkiksi mikrokanavareitin vienti alituksesta tien toiselle puolelle.  Suositeltavat puhallusmatkat jakokaappien välillä on 1000 metriä 14/10 mm kanavassa. Tilaajaputkille suositeltu puhallusmatka on noin 300 metriä. Mikäli tuota 300 metrin sääntöä noudatetaan tarkasti, jakokaappien väli tulee olemaan todellisuudessa tuota 1000 metriä pienempi.

On myös hyvä huomata, että tiheämmin asennetut jakokaapit lyhentävät puhallusmatkaa, ja täten myös vähentävät kaapelin tarvetta ja pienentävät kustannuksia. Lisäksi lyhyemmät puhallusmatkat vähentävät mahdollisia epäonnistumisia.

Suomi on harvaan asuttu maa myös taajamien osalta, mutta on myös hyvä tiedostaa kuinka paljon mikrokanavia voi päättää jakokaappiin. Pieneen jakokaappiin, NC-310 Optimukseen, hyvä tilaajamäärä on 48 tilaajaputkea ja seitsemän runkoputkea. Isompaan jakokaappiin, K0+NC-320 Optimukseen, mahtuu tuplasti enemmän, eli 96 tilaajaputkea ja 14 runkoputkea.

 

Teksti:
Jouni Vaara, kenttäasiantuntija, Nestor Cables

Faber Kabelin PVC- ja PUR- eristeiset EFK-energiansiirtoketjukaapelit

Energiansiirtoketjujen käyttö on yleistä eri teollisuuden aloilla. Oikeantyyppisen energiansiirtoketjukaapelin valitsemalla voidaan välttää kaapelin vaurioitumisesta aiheutuvat turhat kustannukset.

Kategoria 8 -kaapelointi on tulossa

Amerikkalainen TIA julkaisi kategorian 8 -standardin syyskuussa 2016.

TE Connectivityn päätetuppilot

TE Connectivityn silikonisilla päätetuppiloilla suojaat kaapelipäät kosteudelta kuljetuksen tai varastoinnin aikana