Kaupunki on palvelualusta

Smart citystä on puhuttu jo monta vuotta mutta mistä siinä on kyse? Lyhykäisyydessään älykäs kaupunki on palvelualusta.

Kaupungeissa on paljon huomaamatonta älyä. Katsotaanpa pinnan alle: Sähköverkkoa on automatisoitu, jotta vikatilanteisiin voidaan reagoida nopeasti. Älypuhelimista löytyy interaktiivisia bussisovelluksia ja laajakaista on jo kotien perusvarustusta. Vain muutaman mainitakseni.

Mutta. Jostain syystä rakennusautomaatiossa käytetään suljettuja järjestelmiä. Talotekniikkaa, kuten ilmanvaihtoa, ohjaa perinteinen RAU-järjestelmä ja muun tekniikan käyttäjärajapintana toimii perinteinen kytkin. Jos päädytään automaatioratkaisuun, siihenkin valitaan suljettu järjestelmä. Kun järjestelmä ei ole yhteensopiva eri toimittajien laitteiden kanssa, markkinoiden parhaita ominaisuuksia ei saada käyttöön.

Avoin rajapinta antaa liikkumavaraa kaikille. Asiakas voi valita käyttötarkoitukseen sopivimmat tuotteet. Esimerkiksi ovipuhelimet voivat tulla yhdeltä toimittajalta, kalusteet toiselta ja käyttöpaneelit kolmannelta. Vierailin hiljattain Frankfurtin Light + Building messuilla. Erityisesti mieleeni jäi, että avoimia rajapintoja hyödyntäen myös perusrakentamisen ulkopuoliset valmistajat pääsevät älykotimarkkinoille. Fiksun tuntuista, miksi avoin rajapinta ei silti tahdo yleistyä?

Asiat nytkähtävät yleensä paremmin eteenpäin, kun kaupungit ja kunnat ottavat aktiivisesti osaa. Helsingin kaupunki on edelläkävijä avoimen taloautomaation saralla. Kaupunki otti jo vuonna 2012 käyttöön älykkäitä energiajärjestelmiä koskevat tontinluovutusehdot: Kalasataman alueen rakennuksissa saa käyttää vain avointa teknologia, kuten KNX:ää.

Kannanotto on huomioitu. Kalasataman älykäs kaupunginosa on voittanut kansainvälisessä KNX Award -kilpailussa omassa sarjassaan ensimmäisen palkinnon. SLO Oy onnittelee Helsinkiä hienosta päätöksestä sekä kansainvälisen KNX Award 2018:n voitosta. Toivottavasti näin näyttävä ulostulo edesauttaa avoimen rajapinnan yleistymistä.