Räjähdysherkkien tilojen suunnittelua ja asennustöitä sitovat tiukat säännöt ja standardit. Näillä selkeillä rajoilla haetaan yhdenmukaisuutta toimintatapoihin. Kun suunnittelu ja asennus vakioidaan, on helpompi varmistua tilojen turvallisuudesta hyvin kriittisissä paikoissa.  Tässä kirjoituksessa käymme läpi IEC:n standardia 60079 sekä laite- ja suojajärjestelmien EX-luokittelua.

Räjähdysherkkien tilojen luokittelulla varmistetaan turvallinen toimintaympäristö

Atex-laitedirektiivi on tekninen vaatimus, joka liittyy räjähdysvaarallisten tilojen suojaukseen. Direktiivin sisältö auttaa suunnittelijaa ja urakoitsijaa noudattamaan asennusmenetelmiä sekä tapoja, joilla varmistetaan turvallinen toimintaympäristö sekä oikeiden komponenttien ja menetelmien käytön.

Valmistajan tulee merkitä Atex-tiloihin soveltuvat tuotteet CE- ja Ex – merkinnöillä

Direktiivin ja kansallisen vaatimusten noudattamisessa voidaan hyödyntää IEC:n osalta standardi 60079 Explosive atmosphere (Ex-tila) ja vaikuttaa EN:n (European Norm) kautta kansalliseen standardisointiin.

Kaikki ATEX-tiloihin tarkoitetut tuotteet tulee merkitä selvästi sekä CE- että EX -merkeillä.

Suomessa sähköalalla tyypillisesti käytetyt standardit

Esimerkiksi ”SFS-EN 60079-14:2015 Räjähdysvaaralliset tilat. Osa 14: Sähköasennusten suunnittelu, laitevalinta ja asentaminen”. SFS-EN on laadittu eurooppalaisen EN-standardin pohjalta, joka on SESKON vahvistamana sellaisenaan kopioitu Suomessakin standardiksi kansallisen lausuntokierroksen jälkeen.

Sähköalan tyypilliset suomalaiset standardit muodostuvat seuraavasti:

  • SFS-IEC 6xxxx (Suomalainen standardi pohjautuen IEC 6xxxx:n)
  • SFS-EN IEC 6xxxx (Suomalainen standardi pohjautuen EN ja IEC standardiin)
  • SFS-xxxx (Kansallinen Suomalainen standardi)

Laite- ja suojajärjestelmät jaetaan kahteen turvallisuuskategoriaan ja tarkentaviin alaluokituksiin

Varsinaiset laite- ja suojajärjestelmien rakennetta koskevat vaatimukset pohjautuvat Atex-laitedirektiiviin, joka on kirjattu kauppa- ja teollisuusministeriön päätökseen (KTMp 918/1996). Nämä vaatimukset pohjautuvat EN-standardeihin.

Laiteryhmät erotellaan I & II -kategorioihin sekä alatason laiteluokituksiin (turvallisuustaso)

  • I Laiteluokitus M1 (Erittäin korkea)
  • Tähän luokkaan kuuluvat laitteet on tarkoitettu kaivostöihin ja kaivosten maanpäällisten laitosten osiin, jotka ovat alttiita kaivoskaasuista ja/tai palavista pölyistä aiheutuville vaaroille.

Laiteluokitus M2 (Korkea)

  • Tähän luokkaan kuuluvat laitteet on tarkoitettu kaivostöihin ja kaivosten maanpäällisten laitosten osiin, jotka ovat todennäköisesti alttiita kaivoskaasuista ja/tai palavista pölyistä aiheutuville vaaroille.
  • II Laiteluokitus 1 (Erittäin korkea)
  • ympäristöön, jossa ilman ja kaasujen, höyryjen, sumujen tai pölyjen seosten aiheuttamat räjähdystilat ovat jatkuvasti tai pitkiä aikoja taikka toistuvasti läsnä.

Laiteluokitus 2 (Korkea)

  • ympäristöön, jossa kaasujen, höyryjen ja sumujen aiheuttamat tai pölyjen ja ilman seosten aiheuttamat räjähdystilat todennäköisesti ilmenevät

Laiteluokitus 3 (Normaali)

  • ympäristöön, jossa kaasujen, höyryjen ja sumujen aiheuttamat tai pölyjen ja ilman seosten aiheuttamat räjähdystilat ovat epätodennäköisiä ja ilmetessään esiintyvät lyhytaikaisesti.

Lisätietoa tarjoavat SESKO ja SFS ry.

Paikallisesti voidaan saada tietoa myös SESKO:lta, joka vastaa sähköteknisen alan kehityksestä ja edustaa Suomea kansainvälisessä CENELEC (Eurooppa) ja IEC (Maailmanlaajuinen) toiminnassa, jonka tuloksena tutut SFS Standardit syntyvät seuraavasti:

  • IEC (International Electrotechnical Commission) standardin laadinta.
  • Rinnakkaismenettely IEC/CENELEC tasolla, joka vahvistetaan EN (European Norm) tasolla.
  • EN-standardin laadinta, joka otetaan kansallisella tasolla käyttöön.
  • Mahdollinen kansallinen maakohtainen standardi laadinta, mikäli konsensusta edellä mainittujen osalta ei saavuteta.

Kaupalliset standardit löytyvät Suomen keskusjärjestö SFS ry:n kotisivuilta.

Teksti:
Mika Laukkanen
Tekninen asiantuntija
SLO Oy